Wiccalaiset rituaalit voivat poiketa toisistaan paljonkin eri traditioista tai suuntauksista riippuen. Tämä teksti ei ole minkään tietyn tradition rituaalikuvaus, vaan käsittelee wiccarituaaleissa usein esiintyviä osioita. Kaikkea kuvailtua ei tehdä joka rituaalissa, vaan karkeasti jakaen kuun vaiheiden juhlat eli esbatit ovat työskentelyä varten, kun taas auringon kiertoa ja maanviljelyksellistä kehää juhlistavat sapatit ovat juhlimista varten.

Traditionalistisilla wiccoilla on oman traditionsa mukaiset rituaalikaavat, jotka yleensä ovat vain tradition harjoittajien tiedossa, ja joita harvoin muutellaan lainkaan. Eklektiset wiccat taas "rakentavat" rituaalinsa käyttäen apuna useita eri lähteitä.

Erittäin harvoilla wiccoilla on käytössään täysin rituaalikäyttöön tarkoitettua tilaa. Ulkorituaalit ovat suosittuja, mutta olosuhteiden pakosta monet rituaalit suoritetaan tavallisissa asuinhuoneistoissa. Yleensä rituaali aloitetaan luomalla kehä. Se on symbolisesti ajasta ja paikasta irroitettu sekä pyhitetty tila, jonka tarkoituksena on sekä suojella rituaalin suorittajia kehän sisällä, että koota rituaalissa mahdollisesti nostatettava energia ennen sen vapauttamista. Tämän jälkeen kutsutaan paikalle elementit ja ilmansuunnat todistamaan rituaalia. Tähän on useita eri tapoja, kuten myös jumalan ja jumalattaren kutsumiseen. Täysikuun aikaan suoritettava jumalattaren kutsu "Drawing Down the Moon" on tavoista tunnetuin, mutta kutsuntatapa vaihtelee rituaalin tarkoituksen mukaan. Työskentelytavasta ja rituaalin tarkoituksesta riippuen voi rituaaliin kuulua meditaatiota, chanttaamista eli rituaalilaulantaa, magian harjoittamista ja yleensä jokaisen rituaalin päätteeksi viinin ja ruoan pyhitys, jonka jälkeen kehä puretaan. Sapatteina rituaaliin voi kuulua esimerkiksi sapatin teemaan sopiva näytelmä, tanssia ja juhlimista ja toisaalta hiljentymistä mietiskelemään kyseisen sapatin tematiikkaa ja sen herättämiä ajatuksia.

Wiccat käyttävät rituaaleissa useita erilaisia esineitä, joilla kaikilla on oma tarkoituksensa rituaalin kulussa. Suitsukkeet ja kynttilät ovat tärkeässä asemassa niin tunnelman luojina kuin magian harjoittamisessakin. Kehä luodaan yleensä athamella. Se on rituaalikäyttöön tarkoitettu veitsi, ja tunnetuin wiccojen työkaluista. Sitä käytetään energian suuntaamiseen esimerkiksi juuri kehän luomisessa, mutta ei minkään leikkaamiseen. Vanha uskomus on, että mikäli athamella vuodattaa verta, se ei enää toimi puhtaasti. Muita wiccojen käyttämiä työkaluja ovat muun muassa miekka (jota käytetään kuten athamea), pikari tai malja, sauva, pentacle eli pentaakkeli (alusta tai lautanen, johon usein on merkitty symboleja), ruoska ja valkokahvainen veitsi, jota käytetään vain kehän sisällä (esimerkiksi kaivertamiseen tai yrttien pilkkomiseen). Muitakin työkaluja käytetään, ja kaikkien työkalujen käyttö vaihtelee tradition tai suuntauksen mukaan.

Esbatit, eli kuun vaiheiden juhlat, ovat keskeisiä juhlia wiccassa. Esbatia vietetään yleensä täysikuun aikaan ja silloin luodaan kehä, jonka sisällä suoritetaan "Drawing Down the Moon"-rituaali. Tämän lisäksi harjoitetaan magiaa ja opiskellaan ryhmän tai yksilön tarpeiden mukaan. Juhla päättyy viinin ja ruoan pyhittämiseen, jonka jälkeen kehä puretaan.
Wiccoille kuu symboloi jumalatarta ja hänen vaihtuvia aspektejaan siinä missä maa symboloi pysyvää jumalatarta, olemisen perustaa ja elämän edellytyksiä. Jumalattaren kuuaspektit voidaan jakaa joko kolmeen, jolloin uusi ja kasvava kuu symboloi neitsyttä, täysikuu äitiä ja pienenevä kuu sekä pimeä kuu akkaa tai viiteen, jolloin uusi kuu symboloi neitsyttä, kasvava kuu rakastajarta, täysikuu äitiä, pienenevä kuu isoäitiä ja pimeä kuu akkaa tai isoäidin äitiä.

Wiccan kahdeksaa suurta juhlapyhää kutsutaan sapateiksi. Ne juhlistavat maanviljelyksen käännekohtia (suuret sapatit) sekä auringon kiertokulkua (pienet sapatit). Sapattien tarkoitus on auttaa ihmistä tuntemaan yhteyttä luonnon kiertokulkuun ja juhlistaa sen käännekohtia. Traditionaalisen wiccan sapatit pohjautuvat kelttiläiseen perinteeseen, mutta sapattien merkitys voi kuitenkin vaihdella jonkin verran esimerkiksi wiccan harjoittajan mytologisesta suuntauksesta tai kansanperinteellisestä taustasta riippuen. Sapattien merkitys vaihtelee myös jonkin verran maantieteellisen sijainnin mukaan, esimerkiksi kun Samhainia juhlitaan pohjoisessa hemisfäärissä, niin samaan aikaan osa wiccoista juhlii Beltanea eteläisessä hemisfäärissä. Toisaalta myös samalla pallonpuoliskolla juhlien merkitys vaihtelee, kun Etelä-Euroopassa Imbolc juhlistaa siementen kylvöä, niin Suomessa nautitaan vasta talven selän taittumisesta ja kevään ensimmäisistä merkeistä. Sapatteja kutsutaan yleensä niiden kelttiläisillä nimillä, mutta myös suomennettuja nimiä käytetään. Niiden sijoittuminen kalenterivuoteen ja yleiset teemat ovat:

20.-22.12 Yule (talvipäivänseisaus, joulu) talven selän taittuminen, auringon uudelleensyntymä, vuoden pisin yö
1.2 Imbolc (kynttilänpäivä, valojuhla, Brighid) ensimmäinen kevään tulon juhla, valon lisääntyminen
20.-22.3 Ostara (kevätpäiväntasaus, kevätjuhla) toinen kevään tulon juhla, luonnon herääminen
1.5 Beltane (vappu) kolmas kevään tulon juhla, hedelmällisyyden juhla, toukoyö
20.-22.6 Litha (kesäpäivänseisaus, juhannus) vuoden pisin päivä, aurinko voimakkaimmillaan juuri ennen heikkenemistä
1.8 Lughnasad (elojuhla, lammas) ensimmäinen sadonkorjuujuhla, luonto hedelmällisimmillään
20.-22.9 Mabon (syyspäiväntasaus, syysjuhla) toinen sadonkorjuujuhla, auringon heikkeneminen
31.10 Samhain (kekri, halloween) kolmas sadonkorjuujuhla, kuolleiden juhla, uuden vuoden alku